Ilta syötävässä metsäpuutarhassa

Kanta-asiakkaillamme oli mainio tilaisuus kuulla syötävästä metsäpuutarhasta ja sen suunnittelusta ja kasvivalinnoista pähkinämies Joel Rosenbergiltä Kangasalan myymälässä maanantai-iltana 22.9.2025.

Joel Rosenberg on pähkinänviljelyn asiantuntija, luonto-opas, kouluttaja, luennoitsija ja kirjailija, jolla on laaja tietämys ja kokemus etenkin syötävien maisemien suunnittelusta ja toteutuksesta.

Syötävä metsäpuutarha on kerroksellinen, monivuotisten lajien ekosysteemi, josta löytyy asuinpaikkoja ja syötävää erilaisille lajeille.

Tavallisesta puutarhasta syötävä metsäpuutarha eroaa siten, että jälkimmäisessä tilaa täytetään runsaammin ja rohkeammin. Kasveja istutetaan kerroksiin ja lomittain toistensa päälle ja täytetään kasvien välit. Esimerkiksi omenapuun alle voi istuttaa köynnöksiä tai vaikka marjapensaita.

Syötävässä metsäpuutarhassa on kuitenkin huolehdittava siitä, että latvuskerros eli puiden latvukset eivät kasva yhteen ja siten estä valon pääsyä alempiin kerroksiin. Alemmat kerrokset, kuten pensaat ja maanpeitekasvit tarvitsevat valoa myös, jotta ne tuottavat satoa.

Saimme maistella pähkinöitä suoraan Laitilasta.

Joelin vinkkejä

Kasvata mikroilmastoja

Istuta kasveja suojaksi. Suojassa on lämpimämpää kuin sen ulkopuolella, eivätkä tuulet osu sinne. Tällainen suojapaikka eli mikroilmasto on hyvä paitsi aroille kasveille, myös pölyttäjille, joten esimerkiksi omenasadosta voi tulla parempi kuin ilman suojaa!

Esimerkiksi tyrnistä tulee hyvä aidanne tuulensuojaksi. Se sitoo maahan typpeä, ja marjat ja lehdet ovat terveellisiä.

Ota tila haltuun

Paljas maa peittyy aina jollakin. Jos ihminen ei kylvä tai istuta siihen mitään, luonto täyttää sen itse.

Alueita voi aluksi, ennen muita istutuksia, ottaa haltuun kylvämällä esimerkiksi viherlannoitusseoksen. Sisällöstään riippuen seos voi parantaa maata syväjuurisilla lajeilla, lisätä maahan typpeä, tarjota ravintoa pölyttäjille ja tarjota silmäniloa ihmisille.

Peruna ja kurpitsa ovat hyviä kasveja ottamaan tilaa haltuun. Nopeasti kasvavina ja maata tehokkaasti peittävinä ne estävät, tai ainakin hidastavat avoimien alueiden heinittymistä.

Tiesitkö, että näitäkin voi syödä?

Kotkansiipisaniainen: Keväällä vielä rullalla olevasta versosta leikataan kymmenen sentin pätkä ja sitä keitetään 10 minuuttia!

Kuunlilja: Nappaa pienenä (ennen kuin varret avautuvat) pannulle, paista öljyssä ja mausta suolalla. Myös nuoret lehdet sekä kukat ja kukkavarret ovat syötäviä. Kasvata kuunliljaa 2–3 vuotta ennen kuin alat kerätä siitä satoa.

Humala: versot ovat syötäviä!

Lehmus: Lehdet ovat parhaimmillaan toukokuun loppupuolella.

Douglaskuusi: Vanhat neulaset ovat parempia kuin uudet! Maistuu greipille. Laita jäätelön päälle!

On siis monia kasveja, jotka ovat meillä koristekäytössä, mutta perinne niiden syömisestä vielä puuttuu.

Aiheesta lisää sivustolla Syötävä metsäpuutarha sekä kirjassa Syötävä metsäpuutarha. Johdatus suunnitteluun ja lajistoon (Joel Rosenberg, 2024. Into Kustannus.).