Iloa ja hyötyä monimuotoisesta pihasta

Pihan ja parvekkeen kehittäminen monimuotoiseksi parantaa asumismukavuutta. Kasvillisuus sitoo pölyä ja ilmansaasteita, vaimentaa melua ja varsinkin kaupunkialueella helpottaa kesän kuumuutta paitsi varjostamalla, myös viilentämällä ilmaa vettä haihduttamalla. Mitä enemmän kasvillisuutta on, sitä suuremmat ovat myös sen hyödyt.

Tiedetään, että luontoympäristö rauhoittaa, rentouttaa ja virkistää. Luonnon elvyttäviä vaikutuksia on todettu niin ihmisten fyysisessä toiminnassa ja voinnissa, tunteissa kuin käyttäytymisessä. Positiivisesta vaikutuksesta pääsevät osallisiksi hekin, joita ei stressi vaivaa. Hyvät vaikutukset eivät synny ainoastaan metsäretkellä, vaan jo lyhyt käynti kaupunkiluonnossa auttaa. Kosketus multaan ja maahan taas lisää positiivista mikrobialtistusta, jonka vaikutusten tutkimuksessa on vasta raapaistu pintaa. Näistäkin syistä omaa pihaa ja parveketta kannattaa kehittää vehreäksi keitaaksi.

Monimuotoinen luonto on paitsi virkistyksen tuoja, myös elinehto. Se sitoo hiiltä, puhdistaa ilmaa, suodattaa vettä ja tuottaa ruokaa. Se on ravinnon, polttoaineiden ja lääkkeiden lähde. Ihmistoiminnan seurauksena monimuotoisuus on vaarantunut. Äärimmäisin vaikutus on lajien kuoleminen sukupuuttoon. Yhden lajin katoaminen kuulostaa harmittomalta, mutta sillä on laajat vaikutukset. Laji on elinympäristössään vaikuttanut muihin siellä oleviin lajeihin, joiden elinympäristö katoamisen myötä muuttuu. Muutokset ovat pitkiä ketjuja, joiden kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta.

Ihmistoiminnalla on mahdollisuus myös parantaa ja kehittää monimuotoisuutta. Pienellä ja suurella pihalla ja parvekkeella voi tehdä lukuisia valintoja, jotka paitsi kehittävät ympäristön monimuotoisuutta, myös parantavat asumismukavuutta.

Teksti: Leea Puranen

Tässä juttusarjassa annetaan vinkkejä monimuotoisuuden kehittämiseen. Juttusarjan seuraava osa käsittelee pihan kerroksellisuutta. Tekstit perustuvat kirjoittajan hortonomin (amk) opinnäytetyöhön Monimuotoisuuden kehittäminen Lahden kaupunginosapuistossa.

heinäkuu 16, 2021 — Susanna Rauhala